Kuva: Timo-Pekka Aaltonen

Modernin monikäyttöinen mäntyterva

Mäntyterva oli Suomen kemianteollisuuden ja vientikaupan ensimmäinen kansainvälinen hittituote. 1500-luvulta 1800-luvulle tervahaudat ja -uunit savusivat taajaan, ja uljaat purjelaivat seilasivat maailman merillä suomalaisella tervalla silattuina.

Kemiallisesti monimutkainen yhdiste on pitänyt pintansa halki vuosisatojen erinomaisten käyttöominaisuuksiensa vuoksi. Puun pintaan sivelty terva muodostaa joustavan kalvon, joka suojaa puuta vedeltä, sieniltä, auringonvalolta ja tuhohyönteisiltä. Esimerkiksi Suomen satojen paanukattoisten kirkkojen, tapulien ja muiden rakennusten suojaukseen ei ole korvaavaa tuotetta.

Satoja vuosia vanha biotaloustuote on koko kansan arvokas kulttuuriperintö, mutta ei suinkaan museotavaraa. Mäntytervan ympärille on syntynyt kaikkina aikoina uusia tuotteita ja innovaatioita. Modernia ja monikäyttöistä mäntytervaa käyttävät esimerkiksi rakennus- ja teknokemian yritykset, veneenveistäjät ja tietysti tavalliset kansalaiset.

Ikivanha puuterva

Puutervaa (pyroleum pini. pix liquida) on tehty maailmalla ikiajat. Eric Juveliuksen väitöskirjassa Tervanvalmistus Pohjanmaalla (1747) antiikin kreikkalainen filosofi Theophrastus (s. 371 eaa) mainitsee syyrialaisten polttavan tervaa seisovista puista erityisen laitteen avulla. Roomalainen luonnontutkija ja kirjailija Plinius vanhempi (s. 23 jaa.) tiesi Euroopassakin poltettavan hongista tervaa, jota sitten siveltiin laivojen kylkiin.

Terva syntyy orgaanisten aineiden, kuten puun, turpeen tai kivihiilen kuivatislauksen eli pyrolyysin avulla. Voimakkaasti pelkistävässä reaktiossa puun selluloosasta ja muista hiilihydraateista muodostuu alifaattisia yhdisteitä, kuten rasvoja ja niiden estereitä sekä parafiinihiilivetyjä.

Ligniinistä syntyy aromaattisia yhdisteitä, kuten fenoleja, kreosoleja ja guajakoleja.

Terva sisältää myös pihkasta peräisin olevia terpeenejä ja hartsihappoja. Paras terva saadaan hautapoltetusta männystä, sillä se sisältää hartsia enemmän kuin muut puutervat. Tervanpolttoprosessissa syntyy tervan lisäksi myös etikkahappoa, metanolia, asetonia, puuhiiltä, pikeä, raakatärpättiä, puuhappoa ja erilaisia kaasuja.

Perinnemenetelmillä puuta hiilletään noin 170-420 celsiusasteen lämpötiloissa, mikä ei riitä tisleiden ja tislausjäännösten tuotantoon. Tervahaudassa lopputuotteeksi jäävät vain terva, puuhiili ja tervavesi eli ”tervan kusi”.

Koivun kaarnasta valmistettua koivutervaa eli tököttiä on käytetty esimerkiksi voiteluaineiden raaka-aineena.